Tilannekatsaus

1) Ne kepit on edelleen siellä syvennyksen perimmäisessä nurkassa (tai ehkä maa on mystisesti nielaissut ne - toivo elää!) Ainoat kepit, jotaka täällä ovat heiluneet ovat neulepuikot. Liikuntaa se on sormijumppakin!

2) Paketteja on odotettu ja avattu innollla. Ei, ei Joulupukilta, vaan das pyöränosatoimittajalta.

3) Pientä puolikuntoisuutta on podettu pitkään ja hartaasti. Eeei hyvä.

4) Kaikki motivaatio yhtään mihinkään on hautautunut lumikinosten, töitten ja joulukiireiden alle. Toisella sitä näyttää taas intoa riittävän enemmän kuin pienellä kylällä yhteensä. Ja sekös se vasta vaimoa ketuttaa, kun ei saa rauhassa synkistellä.

Olikos vielä jotain muuta kivaa? Ai niin:

5) Pelkään kuollakseni, mitä Pyöräilijän tarkoin varjelemasta, minulle osoitetusta joulupaketista paljastuu. Voisiko joulun skipata tänä vuonna?

Keppiä ja porkkanaa. Ilman sitä porkkanaa.

Noniin, syödään niitä sanoja taas. Vähän vettä perään, niin menee liukkaammin alas, hop! Ne ovat nyt nimittäin täällä: sauvakävelysauvat siis. Tuolla eteisessä naulakkokaapin perimmäiseen nurkkaan strategisesti sijoitettuna. (Jospa Pyöräilijä vaikka kohta unohtaisi, että minulla on nyt sellaiset.) Silmät kiinni ja tiukka nipistys. Nyt varovainen tirkistys luomien raosta... Ja siinä ne yhä ovat. Onko minun nyt pakko mennä kävelemään sauvojen kanssa? Pohtii ihminen, joka muinoin teki sitä työksensä.

Pyöräilijän sauvat ovat kaksimetriset. No sellaisilta ne minun mielestäni näyttävät! Arvatkaapa miten lujaa niillä pääsee? Miettikääpä sitten, miten huimaan laukkaan meikäläisen töpöjalat yltää puolet lyhyempien köpöttimien kanssa. Ja veikatkaa sitten huviksenne, olenko lähdössä sauvakävelemään itsensä Herra Sauvakävelytekisisinullehyvään kanssa. No en helvetissä.

Pimeitä iltoja ja valkoisia valh...haaveita

Ho-hoi, täällä ollaan. Kisakauden jälkeisestä lepojaksosta selvittiin - hengissä. Nippanappa. Mitä nyt lievästi hermo meni. Yllättäen enemmän meikäläisellä. Kuka nyt jaksaa katsoa miestä aina kotona?

Hiljaa siellä, se oli retorinen kysymys! Mitä julmaa siinä muka on, että kannustaa toista valitsemallaan tiellä? Sitä paitsi niin armollinen minä olen, että hyvää hyvyyttäni armollisesti olen lainannut Riderini (etu- ja taka)valoa, kun toinen niin vilpittömän innoissaan tuonne pimeään on lähtenyt sotkemaan.

Onneksi se normaali arki nimittäin sieltä palasi. Nyt on jo siirrytty "mä-olen-maailman-paskin-pyöräilijä-ja-myyn-kaikki-pyöräni"-mantran kautta siihen pisteeseen, että lenkiltä palaa suhteellisen hyväntuulinen ja tuttuun tapaan kaikkivoipaisen itseriittoinen "kylläpä-kulki-hyvin" ja "sitten-kun-mä-voitan-suomenmestaruuden..."-mies.

Meikäläisen venähtäneessä lepokaudessa ei loppua näy. Alkaa tässä tekosyyt loppumaan, perkeles. Onneksi pelastukseksi saapuu joulukiireet :D Mahtavaa. Sen sijaan, että oikeasti tekisin asioille jotain, olen tyytynyt totuttelemaan ajatukseen, että saatan ihan oikeasti joutua koeajamaan erästäkin pyörää jossain vaiheessa. Se olisi valkoinen. Aatelkaapa sitä!

Metsään on tullut jo syys

Käväisen tässä vaan ilmoittamassa, että kisakausi on ollut viikon verran paketissa. Tämä se on ihmisen parasta aikaa :)

Tosin - nyt on myös se aika, kun ulkovaraston kylmyys ajaa pyörät, osat, työkalut ja niiden käyttäjän esimerkiksi nyt vaikka olohuoneeseen. Kauheen kiva.

Nyt ollaan tosi huipulla, kun näin tuulee!

Noniin! Tänään sitten karautin Riderin matkaan ja jätin Pyöräilijän vahtimaan paistuvaa makaroonilaatikkoa. Mukaanhan se vinkui (siis mies - ei laatikko), mutta itseaiheutetussa pääkivussaan jäi sitten lopulta kiltisti kotimieheksi rassailemaan pyöriään.

Punainen paholainen kulki oikein hyvin ja iloisesti. Niin kauan kunnes tuli a) ylämäkeä, b) vastatuulta tai c) haastavampaa maastoa. Kuntoni on paska. Paska. No sen tiesinkin. Juoksutossut ovat pölyttyneet luvattoman kauan. Siinä erästäkin loputonta nyppylää apinan raivolla puskiessani vannoin, että ensi keväänä mäet nousevat eri tahtiin. Tai ainakin eri sykkeillä. Noin niinkuin pääpiirtettäin, hieman ärräpäistä siistittynä, se ajatus meni...

Tänään Rider sai myös uuden soittokellon. Se entinen nyt vaan oli niin...perseestä :D Vähän ruostunut, ja vaikea soittaa. Turvallisuuskysymys, ehdottomasti. Todellakin. Eli ei muuta kuin ruuvari käteen - pikku juttu!
Ketäköhän yritän tässä huijata?? Niinkuin itse olisin sen siihen ruuvannut :D :D :D

Muutamia muitakin puutteita tuo huima tunnin lenkkini paljasti. Hankintalistalla nyt siis ensisijaisesti pulloteline (entinen on poistettu vuosia sitten - se nyt vaan oli niin...paska) ja windstopper-panta/pipo, koska puffi nyt vaan ei syyskeleillä pelasta särkeviltä korvilta. Toissijaisesti hankilistalla on...hmmm, mietitäänpä. Miten olis se peruskunto, vähän kärsivällisyyttä, ja niin - se pyörä.

Eli taas sitä lyötiin tänään se ostajanopas kätöseen. Booooring. Yritin sitten vähän netissä taas kahlata, mutta voi toivottomuus... Voitaisko sopia, että nimeltämainitsematon kammenvatkaaja hoitaisi kaikki tekniset vertailut, geometriset laskelmat, logistiset pohdinnat, taloudelliset arviot ja sen sellaiset alta pois. Voisin sitten käydä testailemassa vaihtoehtoja, kun osoitetaan paikka ja aika ja kärrätään kädestä pitäen paikalle. Ja heittää sitten pienet itkupotkuraivarit, kun väri onkin väärä.

Ei mulla muuta, kiitti moi!

Muonituspalvelusta, päivää!

Sain juuri m a h t a v a n ajatuksen! Kävipä nimittäin taas niin, että iltapäivällä töissä huomasin tekstiviestin. "Käyn töitten jälkeen vähän pyörittelemässä. Tuun joskus ennen kuutta." Nyt kello lähestyy kuutta, ja huomasin kiltisti kaivavani kanoja jääkaapista.

Jos nyt jättäisinkin nuo kanat tuohon pöydälle kera lapun:

"Käyn vähän pyörittelemässä, tuun joskus ennen kahdeksaa. Ja oon varmaan aika nälkänen." 

Siinähän ei pitäisi olla mitään ihmeellistä. Eihän tässä sentään missään hellan ja nyrkin välissä eletä. Tulipahan vaan mieleen, että voisi olla aika kyrpiintynyt Pyöräilijä täällä odottamassa.

Myöhäistä. Ovi kävi. No saahan sitä haaveilla.

Luulot pois

Se oli eräs kaunis alkusyksyn ilta elokuun lopussa. Ja sitten se synkkeni. Olin osannut tätä odotellakin, mutta silti se pääsi jollain tavalla kaikessa ennakoitavuudessaan yllättämään. Miten sen tiesikin, että juuri näin tulisi tapahtumaan? Kaikesta huolimatta.

Me ajateltiin poikien kanssa...(aina huonoa lupaava alku)...että lähdettäis koko sakki...(oou-nou)...ajeleen toi Finukan reitti läpi. Saisitte testiin täpäritkin.

Sakilla tässä tarkoitettiin siis Pyhäin Pyöräilijäin Veljeskuntaa enemmän ja vähemmän innokkaineen puolisoineen. Te-muodolla viitattiin siis puolisoihin.

"Testailisitte" kuulostaa niin helvetin leppoisalta. Mutta tärkeintähän tässä on ottaa heti luulot pois. Aivan alkuunsa. Sitähän tässä nyt ihan selvästi haetaan? Okei, se joille Finlandian reitti ei sano mitään, voi käydä vähän kurkkaamassa osviittaa täällä. Suosittelen kiinnittämään huomiota nousumetreihin.

Niin oliko se tarkoitus tappaa kaikki olematonkin innostus ennen kuin se pääsee edes heräämään? Mikä tässä nyt ei oikein käy järkeen? Ehkä olen vähän niuho, mutta ihan kärkeen ei tulisi mieleen lähteä
a) testaamaan mitään ensimmäistä kertaa elämässään 35 km:n kiekalle harjumaastoon
b) testaamaan mitään ensimmäistä kertaa elämässään kaikkitietävien, huippukuntoisten ja virkaintoisten sukkahoususankareiden opastuksella
c) testaamaan täysjoustomaastopyörää ensimmäistä kertaa elämässään julkisesti todistajien läsnäollessa.

Joten arvannette, että olin karvat varpaanvälejä myöten pystyssä aivan välittömästi. Ja sen jälkeen asiasta ei ole keskusteltu. Mikäli aihetta ilmenee, voitte olla varmoja, että raportoin tästä vielä. Katsotaan sitten, paljonko sanojani joudun syömään.