sunnuntai 4. syyskuuta 2011

"Ja Vuoden Luokattomin Huoltaja -palkinnon saa...

 ...rouva, joka juuri saapuikin parahiksi sieltä manikyyristaan sopivasti palkitojenjakotilaisuuteen!"

Meitä on moneen junaan, ja yhdessä junassa istumme me, jotka olemme matkalla palamaan sinne kuuluisaan alakerran tuleen, koska me olemme huonoja ihmisiä. Kuten toveri Pikkumyy hyvin kommentissaan taannoiseen kirjoitukseeni toi esille, saatamme potea syyllisyyttä varsin omituisista asioista. Esimerkiksi siitä, että teemme niinkin itsekkäitä asioita, kuten harrastamme jotain itselle mielekästä ja kehittävää. Hmmm, kuulostaako tutulta? Ollaan me aika epeleitä me vaippasukkahousupyykkärit. (No nyt seuraa tunnustus: Pyörälijäni kyllä pesee sukkahousunsa itse. Ja muutkin ajovermeet, ei sen puoleen.)

Meilläpä kun täällä Pyöräilijän vaimossa on tullut tavaksi paasata ja vähän kärjistääkin asioita, niin...antaa nyt mennä kun on alamäki...

Omantunnontuskat ovat turhanpäiväisiä. Jos sinua ei kiinnosta, älä lähde kisoihin. Sinne voi mennä myös Jorma/Repe/Sampsa/joku muu asiaan vihkiytyneempi kaveri. Tai vaihtoehtoisesti palkattu sukulaispoika/tyttö, jonka mielestä on mahtavaa päästä tienaamaan taskurahoja seuraavan diskon puffaa varten (...nykyään ei taida kyllä olla enää diskoja?). Ja jos nyt sitten sinne kisareissulle eksyy mukaan, ei nyt herra paratkoon ensimmäisenä kannata tyytyä siihen perinteiseen nakkiin.*  Tai ainakin on hyvä ymmärtää, että vaihtoehtojakin on. Jokainenhan sitten tekee omat valintansa sen mukaan, mitä itse haluaa.

* = Eli takakontillinen/repullinen (riippuen kisasta ja huollettavien määrästä) huoltokamaa ja valikoima pulloja litkuineen kantoon/autonkonttiin ja kökkimään kuusenkatveeseen/suhaamaan autolla pitkin vieraita pöpelikköjä.

Tässä muutama hyvä vinkki kisareissuille - edellyttäen, että pöpelikössä yksin hyttysten syötävänä kykkiminen ei erityisesti kiinnosta:

#1 Aina, siis aina löytyy jokin valokuvauskohde. Ei sellaista jorpakkoa suomenniemellä olekaan, josta ei jotain suonätkelmää tai hömppätinttiä löydy. Tai sitten voi kuvailla niitä kisaajia. Ne ovat yllättävän kiitollisia kuvauskohteita nuo Lajin edustajat. Useimmat jopa hämmentävän mielissään niistä noloistakin otoksista.

#2 Ota mukaan lapset, koirat, isovanhemmat, kummit... Niiden paimentamiseen menee huomaamatta iloisesti koko päivä.

#3 Nautiskele kylpylässä/hieronnassa/kasvohoidossa sillä välin, kun sukkismiehet hikoilee. Käytetty, hyväksi havaittu ja ehdottomasti suositeltava tapa viettää kisapäivää.

#4 Toteuta omia harrastuksiasi. Yllättävän monissa paikoissa voi lähietisyydellä (yleensä jopa paikanpäällä) käydä ratsastamassa, sauvakävelyllä, melomassa, samoilemassa, kahvakuulailemassa...You name it!

#5 Ota kirja/lehtiä/sanaristikoita mukaan, aseta auton etuistuin takanojaan, ja kuuntele rauhoittavaa sateenropinaa (eli kuulokkeet korviin ja lempparisoittolista täysille) autossa.

#6 Uusi kaupunki (/tuppukylä) - uudet kujeet! Käy ostoksilla, katsasta nähtävyydet, tapaa paikkakunnalla asuva vanha tuttava, avarru, valaistu! Matkailu se on mikä kannattaa :)

#7 Muita ideoita? - Kertokaa!