Nyt ollaan tosi huipulla, kun näin tuulee!

Noniin! Tänään sitten karautin Riderin matkaan ja jätin Pyöräilijän vahtimaan paistuvaa makaroonilaatikkoa. Mukaanhan se vinkui (siis mies - ei laatikko), mutta itseaiheutetussa pääkivussaan jäi sitten lopulta kiltisti kotimieheksi rassailemaan pyöriään.

Punainen paholainen kulki oikein hyvin ja iloisesti. Niin kauan kunnes tuli a) ylämäkeä, b) vastatuulta tai c) haastavampaa maastoa. Kuntoni on paska. Paska. No sen tiesinkin. Juoksutossut ovat pölyttyneet luvattoman kauan. Siinä erästäkin loputonta nyppylää apinan raivolla puskiessani vannoin, että ensi keväänä mäet nousevat eri tahtiin. Tai ainakin eri sykkeillä. Noin niinkuin pääpiirtettäin, hieman ärräpäistä siistittynä, se ajatus meni...

Tänään Rider sai myös uuden soittokellon. Se entinen nyt vaan oli niin...perseestä :D Vähän ruostunut, ja vaikea soittaa. Turvallisuuskysymys, ehdottomasti. Todellakin. Eli ei muuta kuin ruuvari käteen - pikku juttu!
Ketäköhän yritän tässä huijata?? Niinkuin itse olisin sen siihen ruuvannut :D :D :D

Muutamia muitakin puutteita tuo huima tunnin lenkkini paljasti. Hankintalistalla nyt siis ensisijaisesti pulloteline (entinen on poistettu vuosia sitten - se nyt vaan oli niin...paska) ja windstopper-panta/pipo, koska puffi nyt vaan ei syyskeleillä pelasta särkeviltä korvilta. Toissijaisesti hankilistalla on...hmmm, mietitäänpä. Miten olis se peruskunto, vähän kärsivällisyyttä, ja niin - se pyörä.

Eli taas sitä lyötiin tänään se ostajanopas kätöseen. Booooring. Yritin sitten vähän netissä taas kahlata, mutta voi toivottomuus... Voitaisko sopia, että nimeltämainitsematon kammenvatkaaja hoitaisi kaikki tekniset vertailut, geometriset laskelmat, logistiset pohdinnat, taloudelliset arviot ja sen sellaiset alta pois. Voisin sitten käydä testailemassa vaihtoehtoja, kun osoitetaan paikka ja aika ja kärrätään kädestä pitäen paikalle. Ja heittää sitten pienet itkupotkuraivarit, kun väri onkin väärä.

Ei mulla muuta, kiitti moi!

Muonituspalvelusta, päivää!

Sain juuri m a h t a v a n ajatuksen! Kävipä nimittäin taas niin, että iltapäivällä töissä huomasin tekstiviestin. "Käyn töitten jälkeen vähän pyörittelemässä. Tuun joskus ennen kuutta." Nyt kello lähestyy kuutta, ja huomasin kiltisti kaivavani kanoja jääkaapista.

Jos nyt jättäisinkin nuo kanat tuohon pöydälle kera lapun:

"Käyn vähän pyörittelemässä, tuun joskus ennen kahdeksaa. Ja oon varmaan aika nälkänen." 

Siinähän ei pitäisi olla mitään ihmeellistä. Eihän tässä sentään missään hellan ja nyrkin välissä eletä. Tulipahan vaan mieleen, että voisi olla aika kyrpiintynyt Pyöräilijä täällä odottamassa.

Myöhäistä. Ovi kävi. No saahan sitä haaveilla.

Luulot pois

Se oli eräs kaunis alkusyksyn ilta elokuun lopussa. Ja sitten se synkkeni. Olin osannut tätä odotellakin, mutta silti se pääsi jollain tavalla kaikessa ennakoitavuudessaan yllättämään. Miten sen tiesikin, että juuri näin tulisi tapahtumaan? Kaikesta huolimatta.

Me ajateltiin poikien kanssa...(aina huonoa lupaava alku)...että lähdettäis koko sakki...(oou-nou)...ajeleen toi Finukan reitti läpi. Saisitte testiin täpäritkin.

Sakilla tässä tarkoitettiin siis Pyhäin Pyöräilijäin Veljeskuntaa enemmän ja vähemmän innokkaineen puolisoineen. Te-muodolla viitattiin siis puolisoihin.

"Testailisitte" kuulostaa niin helvetin leppoisalta. Mutta tärkeintähän tässä on ottaa heti luulot pois. Aivan alkuunsa. Sitähän tässä nyt ihan selvästi haetaan? Okei, se joille Finlandian reitti ei sano mitään, voi käydä vähän kurkkaamassa osviittaa täällä. Suosittelen kiinnittämään huomiota nousumetreihin.

Niin oliko se tarkoitus tappaa kaikki olematonkin innostus ennen kuin se pääsee edes heräämään? Mikä tässä nyt ei oikein käy järkeen? Ehkä olen vähän niuho, mutta ihan kärkeen ei tulisi mieleen lähteä
a) testaamaan mitään ensimmäistä kertaa elämässään 35 km:n kiekalle harjumaastoon
b) testaamaan mitään ensimmäistä kertaa elämässään kaikkitietävien, huippukuntoisten ja virkaintoisten sukkahoususankareiden opastuksella
c) testaamaan täysjoustomaastopyörää ensimmäistä kertaa elämässään julkisesti todistajien läsnäollessa.

Joten arvannette, että olin karvat varpaanvälejä myöten pystyssä aivan välittömästi. Ja sen jälkeen asiasta ei ole keskusteltu. Mikäli aihetta ilmenee, voitte olla varmoja, että raportoin tästä vielä. Katsotaan sitten, paljonko sanojani joudun syömään.

Aikoihin eletty

Nyt kun on viikonlopusta selvitty, voi taas pilata ilmapiirin valittamalla.

Viimeviikolla eräänä päivänä jossakin tilapäisessä mielenhäiriössä lähdin polkemaan (!?) töistä tulevaa Pyöräilijää vastaan. Ihan niinkuin noin huvin vuoksi. Enpä päässyt kovin pitkälle, kun sieltä jo musta kypärä viipotti vastaan. Oli viissiin mennä jauhot suuhun silläkin, kun vasta viimemetreillä uskoi kuvan verkkokalvoillaan todeksi. Kyllä, olin ihan itse, vapaaehtoisesti, hypännyt ylvään Riderini satulaan ja karauttanut tuulta päin.

Älkääkä siellä yhtään tyrskikö! Se on hyvä pyörä. Sitä paitsi se ei ole ihan normi Rider, vaan sitä on tuunattu. (Voiko tuunauksesta puhua enää katu-uskottavasti.? Vai onko se termi jo ihan out? Onko se edes tuunausta, jos vaihdetaan kaikki irtoavat osat? Vai onko se vaan osien vaihtoa? Oi maailma, pelasta minut näiltä mieltäni hämmentäviltä ajatuksilta.)

*Hetkinen! Missä se valitusosio oikein viipyy? Huh, tunnen sen jo kumpuavan. Ehdin jo itsekin tässä vähän säikähtää.*

Noh, eihän siitä tietenkään sitten saanut polkea suoraan kotiin, vaan oli kierrettävä Lenkki. Ajoimme lenkin. V****i, koska olisin halunnut polkea takaisin kotiin. Sen pituinen se.