Keppiä ja porkkanaa. Ilman sitä porkkanaa.

Noniin, syödään niitä sanoja taas. Vähän vettä perään, niin menee liukkaammin alas, hop! Ne ovat nyt nimittäin täällä: sauvakävelysauvat siis. Tuolla eteisessä naulakkokaapin perimmäiseen nurkkaan strategisesti sijoitettuna. (Jospa Pyöräilijä vaikka kohta unohtaisi, että minulla on nyt sellaiset.) Silmät kiinni ja tiukka nipistys. Nyt varovainen tirkistys luomien raosta... Ja siinä ne yhä ovat. Onko minun nyt pakko mennä kävelemään sauvojen kanssa? Pohtii ihminen, joka muinoin teki sitä työksensä.

Pyöräilijän sauvat ovat kaksimetriset. No sellaisilta ne minun mielestäni näyttävät! Arvatkaapa miten lujaa niillä pääsee? Miettikääpä sitten, miten huimaan laukkaan meikäläisen töpöjalat yltää puolet lyhyempien köpöttimien kanssa. Ja veikatkaa sitten huviksenne, olenko lähdössä sauvakävelemään itsensä Herra Sauvakävelytekisisinullehyvään kanssa. No en helvetissä.

Pimeitä iltoja ja valkoisia valh...haaveita

Ho-hoi, täällä ollaan. Kisakauden jälkeisestä lepojaksosta selvittiin - hengissä. Nippanappa. Mitä nyt lievästi hermo meni. Yllättäen enemmän meikäläisellä. Kuka nyt jaksaa katsoa miestä aina kotona?

Hiljaa siellä, se oli retorinen kysymys! Mitä julmaa siinä muka on, että kannustaa toista valitsemallaan tiellä? Sitä paitsi niin armollinen minä olen, että hyvää hyvyyttäni armollisesti olen lainannut Riderini (etu- ja taka)valoa, kun toinen niin vilpittömän innoissaan tuonne pimeään on lähtenyt sotkemaan.

Onneksi se normaali arki nimittäin sieltä palasi. Nyt on jo siirrytty "mä-olen-maailman-paskin-pyöräilijä-ja-myyn-kaikki-pyöräni"-mantran kautta siihen pisteeseen, että lenkiltä palaa suhteellisen hyväntuulinen ja tuttuun tapaan kaikkivoipaisen itseriittoinen "kylläpä-kulki-hyvin" ja "sitten-kun-mä-voitan-suomenmestaruuden..."-mies.

Meikäläisen venähtäneessä lepokaudessa ei loppua näy. Alkaa tässä tekosyyt loppumaan, perkeles. Onneksi pelastukseksi saapuu joulukiireet :D Mahtavaa. Sen sijaan, että oikeasti tekisin asioille jotain, olen tyytynyt totuttelemaan ajatukseen, että saatan ihan oikeasti joutua koeajamaan erästäkin pyörää jossain vaiheessa. Se olisi valkoinen. Aatelkaapa sitä!