Voi erzin vaimo-parka. En tunne erziä - saati hänen vaimoaan, mutta kyllä tästä tuli niin sellainen perinteinen mattinykäsmäinen bon voyage -tunne. Suosikkipoimintani erzin mukavasta pyörähdyksestä: rauhallista...mutkan kautta...palauttava. Minusta olisi mahtavaa kuulla nyt erzin vaimon versio tästä kivasta. Veikkaan, että se voisi olla hieman erilainen kertomus se...
Viittaan tällä kaikella siis tietenkin tähän pohdintaani ja sen kommenttiboksissa todennettuun tosiasiaan.
Älkää kysykö, miten eksyin Lenkkivihko.fi palvelun sivuille, saati sitten tähän kohtalokkaaseen erzin merkintään vuodelta 2008. Minulla ei ole aavistustakaan. Hämmästytän itseänikin.
keskiviikko 31. elokuuta 2011
tiistai 30. elokuuta 2011
No Fuckin' Cheerleader
Olen siis maailmankaikkeuden paskin kannustaja. Tarvinneeko sitä enää erikseen painottaa, että en ole niitä vaimoja, jotka raahautuvat (tai tuppaavat?) jokaiselle kisareissulle ja napottavat tyytyväisenä radan varrella pullot kourassa. Kieltäydyn tuntemasta tästä syyllisyyttä. Rohkenen väittää, että mikäli osallistuisin innokkaasti ratsastuskisoihin, Pyöräilijä tuskin istuisi kentänlaidalla loimi kourassa kannustamassa. Tarkemmin ajatellen - en haluaisi sitä sinne istumaan. Sehän kuolisi tylsyyteen.
Tätä ei pidä ymmärtää totaalisena kiinnostuksen puutteena tai välinpitämättömyytenä kumppaniani tai hänen hyvinvointiaan kohtaan. Seuraan kyllä kisapäivänä väliaikoja ja tuloksia (silloin harvoin kun niitä on reaaliaikaisena saatavana), ja jäkikäteen selaan uskollisesti läpi kisakuvat (ja arvion ne), ja kuuntelen kisaraportin. Kuka kaatui, kuka voitti, kenestä mentiin ohi, kenellä meni hermo, missä vaiheessa kramppasi mikin paikka ja mikä osa milloinkin hajosi...
Tarkastan jopa etukäteen kisainfoista mahdolliset epäkohdat tai muutokset. Se ei tosin tarkoita, että minua varsinaisesti hirveästi ne tekniset tiedot kiinnostaa. Haluan vain tietää, jos on jotain, mitä minun on otettava huomioon. Kuten esimerkiksi se, miten pitkä matka reitin kaukaisemmasta pöpeliköstä on lähimpään sairaalaan. Because that is how I function.
Tätä ei pidä ymmärtää totaalisena kiinnostuksen puutteena tai välinpitämättömyytenä kumppaniani tai hänen hyvinvointiaan kohtaan. Seuraan kyllä kisapäivänä väliaikoja ja tuloksia (silloin harvoin kun niitä on reaaliaikaisena saatavana), ja jäkikäteen selaan uskollisesti läpi kisakuvat (ja arvion ne), ja kuuntelen kisaraportin. Kuka kaatui, kuka voitti, kenestä mentiin ohi, kenellä meni hermo, missä vaiheessa kramppasi mikin paikka ja mikä osa milloinkin hajosi...
Tarkastan jopa etukäteen kisainfoista mahdolliset epäkohdat tai muutokset. Se ei tosin tarkoita, että minua varsinaisesti hirveästi ne tekniset tiedot kiinnostaa. Haluan vain tietää, jos on jotain, mitä minun on otettava huomioon. Kuten esimerkiksi se, miten pitkä matka reitin kaukaisemmasta pöpeliköstä on lähimpään sairaalaan. Because that is how I function.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)