tiistai 30. elokuuta 2011

No Fuckin' Cheerleader

Olen siis maailmankaikkeuden paskin kannustaja. Tarvinneeko sitä enää erikseen painottaa, että en ole niitä vaimoja, jotka raahautuvat (tai tuppaavat?) jokaiselle kisareissulle ja napottavat tyytyväisenä radan varrella pullot kourassa. Kieltäydyn tuntemasta tästä syyllisyyttä. Rohkenen väittää, että mikäli osallistuisin innokkaasti ratsastuskisoihin, Pyöräilijä tuskin istuisi kentänlaidalla loimi kourassa kannustamassa. Tarkemmin ajatellen - en haluaisi sitä sinne istumaan. Sehän kuolisi tylsyyteen.

Tätä ei pidä ymmärtää totaalisena kiinnostuksen puutteena tai välinpitämättömyytenä kumppaniani tai hänen hyvinvointiaan kohtaan. Seuraan kyllä kisapäivänä väliaikoja ja tuloksia (silloin harvoin kun niitä on reaaliaikaisena saatavana), ja jäkikäteen selaan uskollisesti läpi kisakuvat (ja arvion ne), ja kuuntelen kisaraportin. Kuka kaatui, kuka voitti, kenestä mentiin ohi, kenellä meni hermo, missä vaiheessa kramppasi mikin paikka ja mikä osa milloinkin hajosi...

Tarkastan jopa etukäteen kisainfoista mahdolliset epäkohdat tai muutokset. Se ei tosin tarkoita, että minua varsinaisesti hirveästi ne tekniset tiedot kiinnostaa. Haluan vain tietää, jos on jotain, mitä minun on otettava huomioon. Kuten esimerkiksi se, miten pitkä matka reitin kaukaisemmasta pöpeliköstä on lähimpään sairaalaan. Because that is how I function.

2 kommenttia:

  1. Nyt sait minut tuntemaan syyllisyyttä, koska osallistun vielä vähemmän ;). Välillä olen jopa mukana kisoissa, mutta se on luokkaa kerran kesässä ja silloinkin puolet kilpailusta voi hyvin käyttää tutustumalla kaupunkiin tai omalla lenkillä käymiseen, kunhan lähdön ja maaliin tulon seuraa. Kun en minä kuitenkaan osaa sitä pulloa oikein pitää tai rengasta nopeasti vaihtaa, että huoltamassa minusta mitään hyötyä olisi.

    Mutta on viikonloppuja, jolloin olen aivan pihalla, missä ne kilpailut ylipäätään oli. Myöskään tämä ei johdu kiinnostuksen puutteesta vaan lähinnä rajallisesta muistikapasiteetista. Jos niitä kisoja on joka viikonloppu ja parhaina 2-3, niin voiko aina muistaa minkä lajin kilpailu oli minäkin päivänä. Ja tämähän saa tietenkin pyöräilijän tuhahtelemaan, kun onhan ilmiselvää, että juuri tämä monipäiväinen kisa aloitetaan tempolla (ai miten niin on...?). Siispä odotan, että sairaalasta kyllä kertovat minkä kaupunkgin sairaalasta on kyse, silloin kun täytyy liitää.

    VastaaPoista
  2. Äläpä toki pode syyllisyyttä, minusta toimit todellakin oikein :D Olen täysin samaa mieltä tuosta ajan hyösyntämisestä omiin tarkoitusperiin. (Pitääkin julkaista postaus, jonka olen tästä kirjoittanut!) Siinä ei ole mitään väärää, tekeehän se pyöräilijikin OMAA jutttuaan. Miksi meidän pitäisi esittää marttyyrivaimoja siellä radanvarressa vain koska jokin kirjoittamaton universaali hyvän puolison säännöstö niin määrää??

    VastaaPoista

Jaa toki neroutesi tai elämöi muuten vaan.