Pyöräilijä(n )perheessä ei liene epäselvää, mitä nämä uudet tulokkaat voisivat olla. Ja hyvänä esimerkkinä niistä toimii se yksi erityinen vitsaus. Kyseessähän on tietysti tre...tra...Traineri? Treineri? Trainer? Nomikähyvänsänytonkin. Olkoon tämä meidän yksilömme nyt vaikka Raine. Hiljaa siellä!
Raine ei suinkaan ole se oksettavan timmilihaksinen, sadistisen rankkoja treeniohjelmia suunnitteleva, parempaan suoritukseen tsemppaava henkilökohtainen treenaaja, vaan kokoelma metallia ja muuta elotonta, joka voi esimerkiksi näyttää tältä (tai hyvin löyhästi jollekin tämänsuuntaiselle):
Joo, tiedän. Mäkin olisin mieluummin ottanut sen hengekkäämmän Rainen. Anyways...
Itse kuullessani tästä tulokkaasta olin ensin huvittunut. Ehkä salaa vähän järkyttynyt.
Ensinnäkin: sehän on ihan naurettavaa. Polkea nyt hienhajuisessa ikkunattomassa tilassa liikkumatta yhtään mihinkään. Oikeasti. Olen ehkä vähän vanhanaikainen, mutta eikö se (maasto)pyöräilyn koko idea ole juuri siinä, että ne maisemat vaihtuu? Sama kuin ostaisi keinuhevosen ja treenaisi sillä estekisoihin...Vaimo ei taas ymmärrä.
Toiseksi: eikö mikään riitä? Mitä seuraavaksi, muuttuuko keittiömmekin kohta nautintojen mekasta ravintoainelaboratorioksi? [Tässä kohtaa täytyy taas tunnustaa, että osittain tämä taistelu on jo hävitty aikapäiviä sitten. Vaikka yhä yritän verissäpäin uskotella itselleni, että nämä kaksi voi yhdistää menestyksekkäästi.]
Kolmanneksi: milloin on liian itsekästä sanoa, että haluat mieluummin uuden sohvapöydän? Olettaen, että kaikki, mikä on pois nk. hiilikuituhankinnoista, kilahtaa automaattisesti sisustusrahastoon. Jostain käsittämättömästä syystä niin ei kuitenkaan ikinä tapahdu. Ihan kuin olisin ainoa täällä, joka tietää tästä lakipykälästä.
En suostu olemaan hankala. Olen oikeastaan ihan kiva. Jostain syystä kuitenkin, uusia tulokkaita edeltää täällä yleensä idean sisäänajovaihe. Vaimolle kerrotaan, mitä on
a j a t e l t u hankkia, ja miksi. Aina tässä vaiheessa on jo laskelma valmiina, mistä roposet hankintaan tulee. Mikä sinänsä on toissijaista, sillä ainahan ne rahat on säästynyt muissa Lajiin liittyvissä hankinnoissa. Uskomattoman halpaa tämä pyöräily, kuulkaas ystäväiseni! Kotiläksyt on kuitenkin tehty niin hyvin, että Vaimolle tärkeät tunneasiat puetaan järjen vaatteisiin. Mistä tullaankin sitten siihen pisteeseen, että kuvaan astuu ystävämme Järkiperusteet ja Hyöty.
Lopulta hyödyllisyydestä voidaan olla loppuenlopuksi yhtämieltä. Siis, että sitä on. Olemassa. Hyödyn käsitehän sitten itsessään on hyvin subjektiivinen. Suoraan riippuva siitä, kenen aivoilla asiaa tarkastellaan.
Hyötyä voidaankin tässä taloudessa tarkastella näennäisesti yksiselitteisiin määreisiin suhteutettuna kahdella toisistaan varsin poikkeavalla tavalla. Tästä hyvä havainnollistaja on esimerkkitapauksemme Trainer (taimikähelvettisenyton), tuttavallisemmin Raine.
Raine on. Rainesta on hyötyä. Rainen hyödyllisyyden voi jakaa mm. näihin kolmeen kategoriaan:
a) terveydellinen hyöty:
Pyöräilijä: Ei tarvitse paukkupakkasilla rääkätä elimistöä.
P: n Vaimo: Ei tarvitse odottaa ikkunassa, koska se urpo on jäätynyt kuoliaaksi tai iskenyt päänsä jäähän.
b) ajankäytöllinen hyöty:
P: Ehtii treenata enemmän, kun lähtövalmisteluun ei mene niin kauan aikaa.
PV: Viihtyy kauemmin, kun ei kylmä aja kotiin.
c) taloudellinen hyöty:
P: Osat kuluu tasaisemmin, kun maantiekalustollekin tulee ympärivuotista käyttöä.
PV: Voi sitä lämpöenergian määrää, ei mene pajan lämmittäseen niin paljon sähköä!
Näin on näppylät. Raine tuli ja jäi. Ja sillä on yksi etu puolellaan. Kukaan ei soita sosiaali- tai muillekaan viranomaisille, vaikka se asuu ikkunattomassa ulkorakennuksessa, seuranaan useinmiten hienhajuinen Pyöräilijä.
