maanantai 30. elokuuta 2010

Näpit irti Fillaristani

Mitä tapahtuu n. 7 kertaa vuodessa, jolloin vilppi, itsekkyys ja kyynärpäätaktiikka ovat sallittuja?  Fillari kolahtaa postilaatikkoon.

Olen useasti rikkonut Pyöräilijäin Vaimojen kultaista sääntöä numero 1. Olen nimittäin julkeasti herättänyt Suurta Pahennusta lukemalla lehden ensimmäisenä. Lukuisia kertoja. Kyllä vaan, kuulen tuskaiset kauhunparahduksenne.

Aikoinaan alkaneet Jukka Salmisen seikkailut maailmalla saivat minutkin innostumaan tuosta pyhästä opuksesta. Tappeluhan siitä(kin) sitten melkein tuli. Kilpailuksi meni ainakin, että kenellä on oikeus lukea ensimmäisenä. Muistan monia älyllisiä argumentteja kuten "Se on minun lehteni" ja "Koska se on tuoreena ja sileänä paras". Minun jäljiltäni sivuihin jää kuulemma myös hiirenkorvia. Ikään kuin ne hiirenkorvat koskaan olisivat vaivanneet missään muussa kirjassa saati lehdissä (!).

Mutta pikkumaisuus ja älyllinen taantumus sikseen, saa Fillari esiin jalompiakin puolia. Pitkäjänteisyys ja keskittymiskyky ovat sentään huipussaan. Tosin tasan siihen yhteen asiaan, nimittäin sen lukemiseen.

Pienenä käytännön vinkkinä siis kaikille pyöräilijöiden puolisoille (jotka ovat siinä onnellisessa asemassa, että hallitsevat postilaatikkoa) suosittelen seuraavaa: Kannattaa piilottaa lehti siksi aikaa, kunnes päivän polttavimmat asiat on selvitetty. Muuten voi käydä niin, että kommunikaatio rajoittuu loppupäivän ajan monologiin omasta toimestasi, tai seuraavankaltaisiin hivenen turhauttaviin sananvaihtoihin:

-Päläpäläpälä*...ja tulin sitten siihen tulokseen, ettei se varmaan kannatakkaan. Mitähän tässä pitäis tehdä?... Hei, kuunteletko sää yhtään?
-Umph... Joo.
-...???

*pitkä ja seikkaperäinen selostus aiheesta X

Eli suosittelen ensin hoitamaan kaiken älyllisen keskustelun alta pois, ja sitten ikään kuin palkintona muistamaan "Ainiin, Fillarikin tuli." (Tämä ei kyllä oikein toimi, jos pyöräilijä muistaa/tietää odottaa lehteä saapuvaksi. Kun ei nyt ihan valehtelemaan viitsi ryhtyä. Pieni totuuden venyttäminen aina kai sallitaan...?)

Miksi se muuten haisee niin karsealle? Siis Fillari-lehti, lähinnä.

2 kommenttia:

  1. Juu, Fillari-lehti on suurten intohimojen kohde! Tosin meillä ei enää säästetä vuosikertoja, vaan edellisvuoden numerot voi jo laittaa paperinkeräykseen...

    VastaaPoista
  2. Vau! Olet mun uusi sankari :D En uskalla lähteä arvailemaan, miten meikäläisen kävisi, jos yksi kaunis päivä kärräisin lehdet paperinkeräysastiaan... Kutkuttava ajatus kyllä :D

    Ainiin, ja tervetuloa mukaan :)

    VastaaPoista

Jaa toki neroutesi tai elämöi muuten vaan.