perjantai 25. marraskuuta 2011

Pro Paja

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokaisella pyöräilijällä tulisi olla oma paja. Opetetaanhan koirillekin oma paikka -käsky. Ja ennen kuin siellä nyt alkaa tasa-arvovaltuutetut huutelemaan, niin en verrannut miestä  pyöräilijää koiraan lauman alimpana osapuolena. Tarkoitin vain, että tuskin tuo oma paikka ihan sattumalta esiintyy myös koirankasvatuksessa - tieteenaloista johdonmukaisimmassa.

Kaikilla (varsinkin pyöräilijöillä) tulisi olla jokin täysin oma paikka. Johon voi mennä milloin vain, ja johon kenelläkään muulla ei ole oikeutta tulla tärkeilemään. Toisin sanoen, minne ei tarvitse vaimon astua jalallaan. Ja kun ovi on kiinni (ja pyöräilijä sisäpuolella), voit unohtaa koko Lajin olemassaolon aika autuaasti. Niin kauan, kun pyöräilijäsi hilavitkuttimineen siellä viihtyy. Ja kokemuksesta tiedän, että se on kauan se. Joskus saattaa se pyöräilijänkin olemassaolo mielestä hetkeksi hämärtyä. Mutta vain hetkeksi. Ja sen verran kun on terveellistä.

Kerron vain, että tämä, rakkaat sisaret, on sitä vaimon viisautta. Ja säästää monilta turhilta mutinoilta. 0-6 kotirauhalle. Täten luovutan kaikille parisuhdeterapeuteille ja avioliittoneuvojille oikeuden käyttää tätä neuvoa vapaasti työssään. Mulle saa kyllä lähettää pientä provikkaakin.

3 kommenttia:

  1. aivan mahtava tämä sinun blogisi, olen täällä lukenut tekstejäsi ja allekirjoitan kaiken! varsinkin juuri tämä Pro Paja on niin totta (meilläkin on autotalli mutta auto ei mahdu sinne koska yllätys yllätys se on täynnä pyöriä). terveisin, toinen pyöräilijän vaimo =)

    VastaaPoista
  2. Oih, kiitos <3 Vertaistuki on nannaa :) Tervetuloa joukkoomme somaan!

    VastaaPoista
  3. Ai niin, ja se piti vielä sanoa, että arvaappas vaan, mikä se Paja oli ennen kuin me tänne muutettiin... no se oli juuri sellainen talli, jossa autoja kuuluisi säilyttää. Olen kuullut, että jossain jopa niin oikeasti tehdään!

    VastaaPoista

Jaa toki neroutesi tai elämöi muuten vaan.