Sinut on nähty!

Kukkuu rakkaat pääteapinat! Tiedän, että teitä on siellä. Tai sitten Bloggerin statistiikan tarkoitus on säälistä uskotella meille nakkisormet tutisten näpsyttäville bloggaajille, että ikäänkuin jotakuta voisi oikeasti kiinnostaa nämä jutut. Eeee-hei kai nyt sentään. (Eihän??) Kieltäydyn olemasta niin vainoharhainen ja kyyninen. (Eihän!!?)


Tajusin tosiaan ensimmäistä kertaa käydä kurkkaamassa tuonne blogin kävijätilastoon. Kävijämäärä oli paitsi iloinen yllätys, myös hienoinen järkytys. Pitäisikö nyt viimeistään itsesensuurin jo herätä horroksestaan? Kop, kop! Ei siellä taida olla ketään kotona...

Jatketaan sitten samalla linjalla. Mutta kannattaisikohan kuitenkin lopettaa tuo statistiikan kyttäily heti alkuunsa, voi vielä julkaisukynnys kasvaa. Tai laskea entisestään, jos oikein epätoivoiseksi menee... Tästä puheenollen, joku oli muuten päätynyt tänne haulla "että hiljennä nyt perkele". Oikeaan paikkaan oli siis tullut. Pitäisikö tuota kielenkäyttöä vähän miettiä...

Asiaan:

Tiedän siis, että teitä on siellä. Kuka sitten vahingossa eksynyt etsiessää Googlella "vaippahousuja" ja "pidätyskykyään" (??!!), kuka jopa tarkoituksella poikennut. Oli miten vain, paljasta itsesi! Kuvainnollisesti Sanallisesti kuitenkin vain, kiitos. Kovasti kiinnostaisi tietää, mitä tyyppejä siellä luuraa :) Utelias epeli kun olen.

(Ja viimeistään nyt kaikki järkevät poistaisivat tekstistään tuon itseään paljastelemaan pyytelevän ilmaisun [eivätkä ainakaan toistaisi sitä tässä enää uudelleen], etteivät kaikki p*rvoraukat nyt turhaan eksyisi tänne kuikuilemaan. Mutta mitäs hauskaa tässä sitten enää olisi. :P Vitosesta vetoa, että huomenna ei enää naurata.)

Herra varjele, mitä sieltä tuli...

...sieltä tuli volttiiiiii!

Voi pyhä sylvi, mikä viikonloppu. Leijonat saivat kisakauden pakettiin, mutta meillä se vasta avattiin. Molemmat tapaukset sitten sinetöitiin oikein mojovalla tällillä. Toiset ne tekee maaleja, toiset voltteja.

Voi kyllä näistä taisteluvammoista taas ollaan ylpeitä, pitkään ja hartaasti. Sitä tuskaa ja kipua, miten se on niin hienoa? Olla ihan rikki ja ruvella... Ei voi kuin monttu auki katsoa isoa miestä, jolla silmät seisoo päässä, nahka on kuin tussarilla rei'itetty, ruhjeita siellä täällä, mutta se on niin... Onnellinen. Mistä näitä tahvoja oikein sikiää?

Yksi huoli sentään tässäkin...ettei vaan uudet ajovaatteet menneet rikki...?