Olipa kerran erään pyöräilijän eräs vaimo. Vaimo ja pyöräilijä elelivät normaalia pyöräilijän perheen elämää. Vaimo yritti kuitenkin pitää kyynärvarren mitan matkaa itsensä ja Lajin välillä, silloin kuin se vain suinkin oli mahdollista. Tietäen tiedon lisäävän tuskaa, hän yritti pysytellä sopivan tietämättömänä kaikesta mikä liittyi pyörien/pyöräilijän tekniikkaan tai haiskahti muuten jotenkin liikaa Lajilta. Sujuvasti hän oppi elämään erinäisten pyörien, niiden osien, tarvikkeiden, purnukoiden, varusteiden, työkalujen, aikataulujen, rutiinien, kisareissujen ja ylipäänsä Lajin keskellä.
Mutta yrittäkääpä elää maatilalla saamatta hitustakaan paskanhajua tarttumaan. Ei onnistu. Eräänä kohtalokkaana päivänä vaimo huomasi selaavansa kuvastoa. Eikä mitä tahansa kuvastoa, vaan pyöräliikkeen pyörä- ja varustekuvastoa. Mitä oli tapahtunut, jää ehkä ikuiseksi arvoitukseksi - jopa vaimolle itselleen. Jollakin hyytävällä tavalla hänestä kuitenkin tuntui, että tästä ei olisi paluuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa toki neroutesi tai elämöi muuten vaan.